Takaisin
12.6.2017 klo 15.30

HYVÄN ILMAPIIRIN RAKENNUSPALIKOITA

Jaa:

Lasten jalkapallopeli on käynnissä. Kentän reunalle on kertynyt parikymmentä vanhempaa seuraamaan jännittävää peliä ja kannustamaan pieniä pelaajia. Suurin osa vanhemmista osaa käyttäytyä maltillisesti, mutta välillä yksikin vääräksi tulkittu pelinohjaajan pillin vihellys saattaa synnyttää tunteiden kuohuntaa herkemmin reagoivissa.

– Vanhemmalla on voimakas side omaan lapseen. Jos lapsi pärjää pelissä hyvin, myös aikuinen kokee olevansa hyvä. Kun lapsi epäonnistuu tai hänelle sattuu kentällä jotain, aikuinen saattaa reagoida siihen nolostumalla tai kokemalla tilanteen niin epäreiluna, että tunteet alkavat kiehua, kertoo  vuorovaikutuskouluttajana työskentelevä Jani Järvinen.

Hänen mukaansa kyse on tutkitusti puolustusreaktiosta tilanteessa, jossa aikuinen kokee henkistä uhkaa ja puolustautuu. Vanhempi tekee havainnon pelin tapahtumasta ja reagoi siihen sekunnin murto-osissa. Silloin syke muuttuu, vereen sekoittuu hormoneja ja aivoissa on todettu tapahtuvan muutoksia.

– Ihminen ei ole tippaakaan viisas silloin kun tunteet ottavat vallan. Meistä jokainen on suuttunut joskus ja päästänyt suustaan typeryyksiä tunnekuohun vallassa, Järvinen hymähtää.

Kahvikuppi tai vastuutehtävä rauhoittaa

Kun ihminen kokee uhkaa tai on kiihtynyt, kannattaa olla tarkkana millä tavalla tätä ihmistä lähestyy. Kiihtynyt ihminen näkee myös lähestyvän toisen vanhemman uhkana, joka tulee läksyttämään tai saarnaamaan huonosta käyttäytymisestä.

– Jos puutut toisen vanhemman huonoon käytökseen, panosta siihen, että se mitä sanot, sanot kivasti. Otat uhkan pois hymyillen ja ystävällisesti jutellen. Voit viedä kiihtyneen ihmisen sivummalle, etteivät muut huomaa tilanteeseen puuttumista, koska se saattaisi nolostuttaa tunteiden vallassa olevaa entisestään,  joukkueenjohtajana toimiva Järvinen neuvoo.

Kiihtyneellä ihmiselle voi ehdottaa vaikka kahvikupposten hakemista, ja samalla hänen ajatuksensa harhautuvat hiukan muualle pelistä.  Kahvien kera niitä näitä jutteleminen on tehokas keino rauhoittaa toisen tunteita, ja silloin kannattaa keskittyä positiivisiin asioihin.

Seuraavaan peliin herkästi reagoivalle vanhemmalle voi antaa jonkun vastuutehtävän, johon keskittyminen saattaa rauhoittaa. Vastuutehtävä voi olla esimerkiksi havaintojen kirjaaminen ylös siitä, miten avaukset onnistuu tai syöttöpeli kulkee. Vanhempi voi myös hoitaa pelien kuvaamisen.

– Toivoisin, että hankaliin tilanteisiin puututaan kivasti, koska ollaanko me yhtään sen parempia, jos itse suututaan huutelijalle ja aletaan motkottaa asiasta? Meillä on ihan samalla tavalla negatiivinen vaikutus ilmapiiriin,  Järvinen muistuttaa.

Tunnista oma käytös ja muuta sitä!

Välttämättä vanhempi ei edes itse tunnista huonoa käyttäytymistään. Tämän vuoksi pelin aikana tapahtunut vanhemman tunnekuohu on hyvä käsitellä jälkikäteen juttelemalla esimerkiksi joukkueenjohtajan aloitteesta. Vanhemman pitää tunnistaa oma persoonallisuutensa ja pyrkiä muuttamaan käyttäytymistään.

– Lievemmillään huono käyttäminen on sitä, että iskä huutaa jatkuvasti kentälle ohjeita, tai jos pelaaja kaatuu, niin vanhempi huutaa, että ylös sieltä. Siitä saattaa seurata pelaajalle henkinen väsyminen, varsinkin jos pelin jälkipuinnit jatkuvat kotonakin, Järvinen sanoo.

Jos vanhempi itse tiedostaa reagoivansa liian vahvasti pelin kulkuun, hän voi jatkossa vaikka vetäytyä kentän reunalta hiukan kauemmas katsomaan peliä, josta kynnys huuteluun on heti suurempi. Välillä on myös niitä päiviä, jolloin aikuinen tietää jo valmiiksi olevansa väsynyt tai hermot muutenkin kireällä, eikä silloin ehkä kannata lähteä peliin ollenkaan.

– Pelin aikana futiskenttä on lasten leikkipaikka, jonne ei ikinä sovi ohjeiden huutelu tai kommentointi kentän reunalta, Järvinen painottaa.

Järvisen mielestä on hatun noston paikka vanhemmalle, joka kuskaa lapsen treeneihin ja peleihin, jossa lapselle on turvallinen paikka pelata, ja sitten vetäytyy tilanteesta tietäessään kiihtyvänsä liikaa.

Hyvä ilmapiiri tukee itseluottamusta ja motivaatiota

Aina kyse ei ole vanhemman huonosta käyttäytymisestä, myös valmentajan on oltava tarkkana omassa toiminnassaan. Välillä junioripeleissä raikuvat valmentajien huudot, heidän äänekkäästi ohjeistaessa pelaajia ja antaessa jatkuvaa palautetta kentälle.

– Varsinkin pienemmille pelaajille kesken pelin huudetut ohjeet vain sekoittavat ja häiritsevät keskittymistä. Lapsille jää muutenkin helposti mieleen yksikin negatiivinen kommentti, ja se saattaa peittää alleen muuten hyvän pelitapahtuman, Järvinen sanoo. 

Joukkueen toimihenkilöiden ja vanhempien pitäisi nähdä hyvä ilmapiiri tärkeänä tavoitteena.  Lapsi tarvitsee turvallisen ja rennon ilmapiirin nauttiakseen harrastuksestaan.

– Hyvä ilmapiiri tukee varmasti lapsen kehitystä. Kun lapsen ei tarvitse turhaan jännittää virheistä tulevaa negatiivista palautetta, hän rentoutuu, uskaltaa rohkeammin luottaa omiin taitoihinsa ja kehittyy urheilijana. Myös motivaatio kestää pidempään, jos lapsi saa myönteisiä kokemuksia harrastuksestaan, Järvinen kertoo.

Teksti: Tiina Juvonen