Takaisin
30.5.2017 klo 10.16

VALMENTAJA RAKENTAA ILMAPIIRIÄ ARVOSTAMALLA JA KUUNTELEMALLA

Jaa:

Jalkapallo on aina ollut maajoukkuevalmentaja Marianne Miettiselle elämäntapa, joka nuorempana määritteli kaiken tekemisen ja kaveripiirin. Oma pelaaminen päättyi 22-vuotiaana, mutta valmennusura on jatkunut jo parikymmentä vuotta.

– Maajoukkuevalmentajana valitsen pelaajat mukaan sen perusteella, missä he ovat hyviä, mutta maajoukkueleirillä panostan todella paljon siihen, että opin tuntemaan pelaajat ihmisinä.  Pyrin huomioimaan jokaisen pelaajan joka päivä jollain tavalla, Miettinen sanoo.

 Kaikkien pelaajien huomioiminen kentällä puolentoista tunnin harjoittelun aikana ei onnistu. Miettinen saattaakin tarkoituksella mennä vaikka ruokajonossa sellaisen pelaajan perään, kenen kanssa ei ole ehtinyt jutella. Jonossa on hyvä hetki kysellä kuulumisia ja koulun sujumista. Samalla valmentaja oppii tuntemaan minkälaisia pelaajia on mukana. Maajoukkueleirin ainoa hetki, jolloin Miettinen pakottaa hiljaisetkin pelaajat esille, on pyytäessään heitä kertomaan kolme vahvuuttaan kaikille. Tarkoitus on, että myös pelaajat oppivat tuntemaan joukkuekaverinsa vahvuuksineen.

 – Alkuun monelle on todella vaikeaa olla esillä ja kehua itseään, mutta pikkuhiljaa he alkavat rohkeammin luottaa ja uskoa omiin kykyihinsä myös itse. Joukkue ruokkii niitä vahvuuksia, itseluottamus kasvaa ja pelaajat kehittyvät, Miettinen  kertoo. 

 Ei sääntöjä - toimintakulttuuri rakennetaan yhdessä

 Maajoukkuevalmentaja, joka ei siedä komentelua, ei usko sen toimivuuteen omassa valmennusfilosofiassakaan.

 – Maajoukkueleirin alkaessa sanon ensimmäiseksi, ettei täällä ole sääntöjä vaan toimintakulttuuri, jonka rakennamme yhdessä. Uskon siihen, että kun ihminen ymmärtää ja oivaltaa itse, on sen vaikutus paljon vahvempi kun vain valmentaja kertoisi, Miettinen sanoo.

 Välillä on pelitilanteita, jolloin tietynlainen valmentaminen on välttämätöntä, mutta harjoitustilanteissa, joissa pyritään parantamaan suoritusta, Miettinen esittää kysymyksiä ja keskustelee pelaajien kanssa.

 – Se on iso tekijä hyvässä ilmapiirissä, kun pelaajat kokevat, että heitä arvostetaan, kuunnellaan ja he saavat olla mukana vaikuttamassa. Pelaajat ovat niitä tekijöitä, en minä, ja silloin heidän pitää saada osallistua, hän sanoo.

 Miettisen tavoitteena on, että pelaajat alkavat itse johtaa ryhmää ja toisiaan, eli oma-aloitteisesti käyvät yhdessä keskustellen läpi, miten tilanteita olisi voinut tehdä toisin. Hänestä nykynuoret ovat jo kasvaneet osaksi kulttuuria, jossa he ovat paljon valmiimpia ottamaan osaa ja jakamaan mielipiteitä.

 – Kun ilmapiiri on hyvä ja turvallinen pelaajat pystyvät sanomaan toisilleen hyvinkin tiukkaan sävyyn odotuksistaan hyvän pelin kulkuun. He osaavat antaa avoimesti kommentteja siihen, miten yhdessä pelaamista pystytään parantamaan, Miettinen toteaa.